Ystävänpäivänä testauspajaan, Tervetuloa!
Vartti-hanke avaa ystävänpäivänä, tiistaina 14.02., testauspajan Mikkelin TE-toimiston tiloihin. Parin päivän ajan testauspajassa testataan ja tuotetaan uusia ideoita, joilla Mikkelin työpajat ja yritykset löytäisivät yhteisen hiilen mihin puhaltaa. Hiili voi olla yhteistoimintaa sellaisillakin tavoilla, jotka eivät vielä ole nähneet päivänvaloakaan.
Testauspaja, jota yritys- ja yliopistomaailmassa kutsutaan prototypoinniksi, on Vartin, Tieto Oy:n, VTT:n ja Lapin yliopiston yhteinen kehitystyömaa. Menetelmä on nimeltäänkin yhteiskehittäminen. Testausvaihetta on edeltänyt yrittäjien ja pajojen tapaaminen, ideointipäivä, viime syksynä. Sen tuotokset olivat nähtävillä ja kommentoitavissa vartti.purot.net -sivustolla loppuvuoden ja vuodenvaihteen. Sivuston keskustelun perusteella toteutetaan nyt kolmas vaihe, ideoiden testaustapahtuma. Tosin sivustoilla oli kriittisiä puheenvuoroja huomattavasti enemmän kuin innovatiivisia, ideoivia. Tilanne haastaa Lapin yliopiston yhteiskehittämisen asiantuntijat tarkkaan ohjaustoimintaan kaksipäiväisen testauspajan aikana.
Testauspajassa osallistujat ovat hetken sekä yrittäjän että pajanuoren rooleissa. Tilanteita näytellään, kehittäjäasiantuntijat ohjaavat. Näkökulma on kaiken aikaa ratkaisukeskeinen. Tapahtumat dokumentoidaan ja analysoidaan jälkikäteen. Tuloksena on parhaimmillaan vaikkapa uuden yhteistyömuodon malli, alihankintasuhde tai kuka tietää mitä.
Testauspaja toimii tiistaina ja keskiviikkona, 14. ja 15.helmikuuta, TE-toimiston tiloissa, Porrassalmenkatu 29. Testauspajan toimintahetket alkavat tasatunnein tiistaina 9-18 ja keskiviikkona 9-16. Tapahtumatuokio kestää jälkikeskusteluineen alle tunnin. Tervetuloa, tuo tuttusikin.
Lisätietoja antavat:
Sippo Seurujärvi p. 044 794 2273
Pekka Patama p. 044 794 2270
sähköpostiosoitteet etunimi.sukunimi@mikkeli.fi
ps. pajanuorille erityiskiitos prototypoinnin oivallisesta suomentamisesta.
|
Discuss & think up
Minulla on vain 5 vuoden kokemus työnantajana mutta toistakymmentä harjoitteljaa ja vastaavaa olen ottanut. Suurin ongelma on ollut, ei ammattitaidon puute, vaan kyvyttömyys ottaa vastuu työstään. Työt kyllä oppii. Yksi parhaista harjoittelijoista oli tyttö joka sanoi paikan saatuaan kuin varmistaakseen: "Muuten en ole sitten päivääkään töitä tehnyt." Hänen puhelinnumeronsa on edelleen tallessa. Kyllä se mielestäni ASENNE jolle työelämässä rakennetaan.
Yrityksen ja työpajojen yhteistyöhön en osaa paljon sanoa kun en tunne pajojen mahdollisuuksia ja toimintaa.
@A-MOllikainen Pätkätyössä on omat hyvätkin puolensa ja joihinkin työtehtäviin projektiluontoisuus sopii hyvin. On myös hyvä katsastella erilaisia työtehtäviä ja työympäristöjä. Ongelmallista on, jos varsinkin nuori syrjäytyy lopullisille sekundaarimarkkinoille, jolloin oman elämän suunnittelu on todella vaikeaa.
On se ihmeellinen asia tuo oikea asenne milloin mihinkin. Asenteen päällekö sitä tehdään ja rakennetaan suunnitelmat niin perheestä, talosta kuin autostakin. Pikkusen lähemmäksi reaaalimaailmaa nämä parannusehdotukset.
Nim. Työ pätkä, lainapitkä
"Kun pitäisi olla pappi, sosiaalityöntekijä ja hyvä tyyppi samaan aikaan!" Näin työvalmentajan työn haasteellisuuden tiivisti eräs tapaamani ohjaaja jo muutama vuosi sitten.
Työpajaohjaajan työ - ja yleensä kaikki ne työt, joissa yksilön persoona ja persoonallinen ote ovat vahvasti läsnä -ovat vaativia tehtäviä. Työt kulkevat mielessä kotiin, kumpuilevat öisin uniin ja aiheuttavat riittämättömyyden tunteita. Työpajaohjaajan on tärkeä saada eväitä ammatilliseen kasvuun ja ammatillisuuden kehittämiseen. Ammatillisuus ei tarkoita "viran taakse pakenemista" tai kylmäkiskoisuutta vaan vähitellen kehittyvää kykyä tarkastella työtoimintaa eri näkökulmista. On hyvä tiedostaa persoonan läsnäolo unohtamatta työlle asetettuja vaatimuksia. Ammatillisuus ei kehity yhdessä yössä, mutta yhdessä esimiehen kanssa voi olla hyvä pohtia, miten juuri Sinä voisit kehittää itseäsi. Koulutustilaisuuksia varmasti löytyy, kun niitä etsitään ennakkoluulottomasti. Monissa tilanteissa myös työnohjauksesta on hyötyä. Jos työnohjausta ei ole, sitä pitää vaatia.
Määräaikaisuuden haaste on osa laajempaa työelämän ja työurien epätyypillistymistä. Yhä harvemmassa ovat ne työt ja työpaikat, joihin parikymppisenä mennään ja joista siirrytään suoraan eläkkeelle. Ja juuri kun kuvittelee olevansa "turvallisessa työpaikassa", se tekeekin konkurssin tai siirtää tuotannon kiinaan.
Voisiko ratkaisu märäaikaisuuden ongelmallisuuteen löytyä yleensä asennoitumisesta työhön? Olen nyt pikkuhiljaa mikkeliläistyttyäni huomannut, että tutustuipa keneen tahansa, niin aina joku tuntee jonkun toisen. Määräaikaiseen työsuhteeseen - varsinkin silloin, kun se ei ole oma valinta - kannattaa suhtautua näytön paikkana ja mahdollisuutena tutustua siihen johonkin toiseen, joka tuntee jonkun... Julkiseen hakuun tulee vain osa työpaikoista, ja niidenkin kohdalla on varmasti hyötyä, jos osaa nimetä suosittelijoita.
Työn iloa meille pätkätyöläisille(kin)!
Työpajaohjaajan työ on vaativaa, jossa oma persoona on työkaluna. Määräaikaiset työsuhteet vaikeuttavat ohjaajan keskittymistä ohjaustyöhön ja luottamuksellisen suhteen rakentamista työpajanuoreen. Ongelma on tiedostettu, löytyykö ratkaisuehdotuksia?
Tarvitaan erilaisia ratkaisumalleja perinteisten tietotoimistojen sijaan, niin nuorille kuin varttuneimmillekin. Tsemppaamista ja mahdollisuuksien luomista tarvitaan kielteisyyden sijaan. Työpajoissa toimii kaiken hyvän sisällön lisäksi vertaisoppimista, omia oivalluksia ja yhdessä reilun käyttäytymisen omaksumista. Meillä ei ole kylää, ei edes aina vanhempia nuorten turvana, mutta työpajoissa on itua. Nuorten oma kasvaminen ohjaajaksi on myös yhteisöllisesti kasvattavaa.
Eihän nämä sivut varmaan ole nuorten "kohtauspaikka". Battlefield 3, Facebook, Salatut elämät tai mikä tahansa on varmasti enemmän nuorten mielessä.
Toivonkin, että kaikki arkipäivänä nuorten kanssa toimivat kertovat näistä sivuista nuorille ja antavat päivän aikana mahdollisuuden käydä kommentoimassa (työn, koulun tms. lomassa).
Eli komppaan vahvasti Anittaa..
Nuoria tänne sivulle toivoisi. Kuullosteltuani pajalla nuorten tuntemuksia, ovat kokeneet sivut kovin etäisinä. Myös sen suuntaisia mielipiteitä olen kuullut, ettäö kokevat jääneensä sivuosaan. Hallinnollinen kehitystyö ja nuorten työpajatodellisuus ovat kaukana toisistaan. Ja pikkusen on sitäkin, johon törmäsin jo ammattilukion kehitystyössä, voiko näiden nuoria "päästää" keskustelemaan. Koska viimein aloitetaan kehittäminen?
Anitta
|
Majava